Kuluneena vuonna uusia julkaisuja tarjosivat niin uudet tuttavuudet, ainakin allekirjoittaneelle, sekä vanhat karjut. Taso oli tosin hyvin vaihtelevaa. Eräs havainto näin pikaisesti ainakin oli se, että taso saattoi vaihdella levyn sisälläkin huomattavasti. Eli yhtenäisiä tuotoksia saatettiin nähdä entistä vähemmän. Kuitenkin pitemmittä puheitta itse asiaan.
Freeway & Jake One: Stimulus Package
Freeway & Jake One tarjoilivat ehkä yhden koko vuoden yhtenäisimmistä ja toimivimmista levyistä. Jake Onen takuuvarma tuotanto osui nappiin Freewayn semiaggressiivisen tyylin ja flown kanssa. Kappaleet lähtevät mukavasti soljumaan Introsta lähtien. Mukana ei ole turhia vierailijoita, kuten yleensä on tapana. Jokainen vieraskynä ottaa paikkansa. Tosin Baby a.k.a. Birdman on hieman vieraissa vesissä, mutta Freewayn pikainen visiitti Cash Moneylla on todennäköisesti tämän kollaboraation takana. Mikä myös yllätti allekirjoittaneen oli levyn sisällön istuvuus ja iskevyys. Näistä ominaisuuksista saa ehkä eniten nauttia levyn raidoilla "Know What I Mean", "One Thing" sekä "Free People". Freeway pysyy ajantasalla ja tämä levy tuskin kuluu nopeasti, toisin kuin niin monet muut.Bun B: Trill O.G.
Tuskin kovinkaan monen suosikkeihin kuuluva Bun B tarjoili tänä vuonna jo kolmannen osan Trill -sarjaansa. Kaikkien ennakko-odotukset päihittämällä Port Arthurin ikioma sanaseppo korjasi The Sourcelta ensimmäiset viisi (5) mikkiä useaan vuoteen. Se onko levy vai Bun B viiden mikin arvoinen olikin jo sitten aivan toinen asia, jos alan foorumkeskusteluihin on luottamista. Kuitenkin levy tarjosi perinteistä Texasilaista asennetta höystettynä muutamilla ulkovaltiolaisten vierailuilla.Introsta käy jo hyvin selväksi, kenestä povataan uutta "etelän" pelastajaa, kun Drakea hehkutetaan oikein J. Princen voimin. Tämä nuori kanadalainen onkin mukana useammassa kuin yhdessä kappaleessa Bun B:n levyllä. Mukaan mahtuu myös, ja jopa samaan kappaleeseen (Right Now), edesmenneet Tupac Shakur sekä Chad "Pimp C" Butler. Pimp C on myös muuten koko levyn hengessä mukana ja miehen vaikutus tuntuu selvästi vielä haudankin takaa. Albumi olisi todennäköisesti oikeastikin ollut viiden tähden teos, jos Pimp C olisi saatu mukaan. Levyn parasta antia on kuitenkin ehdottomasti DJ Premierin tuottama "Let 'Em Know". Huono ei tämäkään tuotos ole, tosin parhaat vuotensa ja levynsä on Bun B:kin jo saattanut nähdä.
Big Boi: Sir Lucious Left Foot The Son Of Chico Dusty
Outkastin hiljaiselon jatkuessa Big Boi helpotti hieman tilannetta julkaisemalla ensimmäisen varsinaisen soololevynsä tänä vuonna. Taatusta Outkast-laadusta ei ehkä voi puhua, mutta Big Boi ei petä. Outkastin ystäville levy tarjoaa hieman uusia tuulia, kuitenkin perinteisellä kaavalla. Herra 3000 loistaa poissaolollaan, joka ei välttämättä ole huono asia. Tämä antaa Big Boille tilaisuuden näyttää omat taitonsa nuo. Ja taidonnäytettä riittää, noin tunnin verran ja 15 kappaletta. Vierailijoita on perinteiseen tapaan runsaasti, jokaiselle tosin löytyy jokin rako, eikä yksikään vierailija tunnu kuitenkaan vieraalta. Parhaimmasta päästä levyn biiseistä saattaisivat olla singlehitti "Shutterbug" sekä legendaarisen George Clintonin tähdittämä "Fo Yo Sorrows". Hyvä esiinmarssi Big Boilta jatkoa odotellessa.Statik Selektah: 100 Proof The Hangover
Statik Selektahn tuotannon fanina tätä levyä tuli odotettua jonkin aikaa. Eikä pettymystä vieläkään esiintynyt. Tuotannosta vastaa kukas muu kuin deejii Selektah itse. Räppipuolella nähdäänkin hyvin kirjava ja antoisa kasa vierailijoita. Mukana ovat muun muassa Termanology, Consequence, Freeway, Bun B, Styles P, Talib Kweli, Evidence, Lil' Fame sekä lisäksi paljon muita. Levy kulkee perinteistä kaavaa introsta selkeään viimeiseen biisiin. Se mikä tekee levystä erityisen hyvän, ovat nämä siihen väliin jäävät huippukappaleet. Levy on useista vierailijoista huolimatta varsin yhtenäinen ja toimiva kokonaisuus. Biitit toimivat ja jokin voima on varmasti harkinnut tarkoin kenet mihinkin kappaleeseen valitaan. Jos Statik Selektah kuulostaa oudolta, kannattaa todellakin tutustua. Tutustumisen arvoisia hetkiä kyseiseltä leyvyltä ovat muun muassa "Life Is Short", "So Close, So Far" sekä ehdottomasti "Drunken Nights".Kanye West: My Beatiful Dark Twisted Fantasy
Mr. West is back! Ja tällä kertaa takaisin siinä mitä parhaiten osaa, eli erityisen viihdyttävää ja hyvää musiikkia tekemässä. Ehkä vuoden parasta antia tarjoa levy oli todellinen yllätys ja yllätti ainakin allekirjoittaneen täysin puskista. Tosin hieman maistiaisia saatiin jo Kanyen minielokuvassa/musavideossa "Runaway". Kanye on suosiolla antanut tuotannossaan tilaa muillekin, kuten RZA:lle ja No I.D.:lle, kuitenkin itse hoitamalla suurimman työn. Ehkä herra Westin egomaanisuus ei olekaan niin mahtavaa miltä välillä saattaa vaikuttaa. Muitakin vierailuja tuotantopuolen lisäksi nähdään ja oikein runsaissa mitoin, varsinkin kappaleessa "All Of The Lights", jossa esiintyvät lähestulkoon kaikki, ehkä jopa sinä. Vierailut eivät kuitenkaan pääse varastamaan valokeilaa Kanyelta, paitsi "Monster" biisissä, jossa suuri ja mahtava Jay-Z:kin saattaa jäädä Nicki Minajin jalkoihin.Kokonaisuudessaan My Beautiful Dark Twisted Fantasy on omaa luokkaansa. Kanyen paketti on ehjä ja College -sarjaan ei ehkä kaivatakaan enää päätöstä. Kanyen nykyinen linja vetää ja pitää. Suurimmat miinukset levy saattaa tarjota niille, jotka pitivät 808's & Heartbreaks levyä Yeezyn parhaimpana. Aikaisemman tuotannon ystäville tämä levy taas tarjoaa jotain uutta ja parempaa, ehkä jopa parasta. Allekirjoittanut suosittelee koko levyn kuuntelemista kaikille, joita se voisi vähänkään kiinnostaa.
Erityismaininnan ansaitsevat vielä seuraavat levyt:
Shad: TSOL
Hyvä ja toimiva meininki jo pitkähköä uraa tehneeltä mc:ltä. Meininki poikkeaa valtavirrasta ja tuo uusia tuulia hiphopmusiikkiin vanhoilla mausteilla.
Big K.R.I.T.: K.R.I.T. Wuz Here
Big K.R.I.T. pitää etelää yllä ja liittyy tällä "levyllään" suuruuksien kuten Pimp C:n, Scarfacen ja muiden konnien joukkoon. Todellista etelän meininkiä.
Curren$y: Pilot Talk I
Damon Dash on jälleen kerran onnistunut onkimaan talliinsa miehen jolla taitoja ainakin piisaa. Cash Moneyllakin piipahtanut Curren$y julkaisi kaki Pilot Talkia tänä vuonna, joista ensimmäinen tuntuisi olevan parempi.
Eminem: Recovery
Allekirjoittanut kuunteli tämän pläjäytyksen kerran ja se olikin sitten siinä. Viime vuoden Relapse sentään toimi, mutta Recovery tavoittelee teini-Amerikkaa liian selvästi.
Drake: Thank Me Later
Lähes jokaisen levyllä vähintään yhdessä kappaleessa vieraillut Drake julkaisi kovasti odotetun soolonsa ja odotuksiin ei vastattu. So Far Gone EP:n tasoakaan ei saavutettu, vaan Draken tapauksessa tyydyttiin jälleen kerran keräämään helpot rahat.
Meth, Ghost & Rae: Wu-Massacre
Wu-Tang levyjen loistaessa poissaoloillaan kuluneen vuoden julkaisukalentereissa Method Man, Ghostface sekä kokki Raekwon julkaisivat oman Wu-Tang tekeleensä. Levy ei aivan noussut Wu-Tang -klassikoiden rinnalle, mutta lähelle kuitenkin. Tosin vanhojen biisien kierrättäminen tuntuu jo vähän liian paksulta. Kaikesta huolimatta kelpo yritys.
John Legend & The Roots: Wake Up!
Vanhaa soulia uusilla mausteilla. John Legend hoitaa laulamisen parhaalla mahdollisella tavalla ja The Roots toimii taustaorkesterina. Tarvitseeko enempää sanoa.
Nas & Damian Marley: Distant Relatives
Afrikan hengessä toteutettu levy tarjoaa hieman vaihtelevan laatuista tavaraa, mutta joissain kohdissa toteutus on erittäinkin onnistunut. Jos kaikki kappaleet olisivat olleet kuin "As We Enter", olisi levy päässyt varmasti vuoden parhaiden listalle.
