Tällä viikolla klassikko tulee jälleen Wu-leiristä ja artistina on kukas muukaan, kuin itse kummitusmies Ghostface Killah. Kappaleena ehdoton hiphopklassikko "Daytona 500" herran debyyttialbumilta Ironman, joka julkaistiin vuonna 1996. Ghostface on yksi tuotteliaimmista Wu-Tang jäsenistä ja uurastaa edelleenkin aktiivisesti musiikin parissa. Useasti Suomessakin vieraillut artisti on myös erittäin tykki livenä. Sokeriblogi suosittelee.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Viikon klassikko: 2Pac - Keep Ya Head Up
Tämän viikon klassikollamme kunnioitamme edesmennyttä hiphoplegenda Tupac Amaru Shakuria. Viime viikolla tuli kuluneeksi 15 vuotta 2Pacin kuolemasta ja tällä viikolla klassikkonamme on yksi herran suurimmista hiteistä. "Keep Ya Head Up" julkaistiin vuonna 1993 ja se on lohkaistu albumilta Strictly 4 My N.I.G.G.A.Z.... 2Pacin toinen soololevy oli ensimmäinen todellinen menestys levy nuorelle artistille ja levyn muutamat hitit, kuten viikon klassikkomme, takasivat nousun suureen suosioon. Yhteiskunnallisilla aiheilla höystetty levy sai jatkoa seuraavana vuonna julkaistusta Thug Life pläjäyksestä, josta vastasi 2Pacin luotsaama samanniminen poppoo. Ja tie oli tasoitettu tähtiin.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Viikon klassikko: Mobb Deep - Shook Ones Pt. II
Klassikoista klassisimpien hiphopklassikoiden parissa jatketaan Sokeriblogissa tälläkin viikolla. Kyseessähän ei ole enempää eikä vähempää, kuin legendaarinen Mobb Deep ja ehkä mahdollisesti vielä legendaarisempi hiphophitti "Shook Ones Pt. II". Jokainen hiphopdigailija varmasti tunnistaa kyseisen biisin ja jos jollekin biisi on tuntematon lempimusiikkilajina on todennäköisesti saksalainen iskelmä. Vuoden 1995 klassikkoalbumilta The Infamous julkaistu single saavutti suuren yleisön suosion ja nosti Mobb Deepin hiphopin kermaan. Erittäin hyviä arvosteluja kahminyt levy on varmasti yksi tärkeimmistä hiphopin virstanpylväistä ja liittyy läheisesti jopa itä- ja länsirannikon kahinoihin 90-luvun puolivälissä. Prodigyn ja Havocin ura alkoi kuitenkin jo aikaisemmin vuonna 1992 ja on tuottanut tähän mennessä yhteensä seitsemän (7) levyä, joista jokainen on enemmän tai vähemmän tunnustettu mestariteokseksi. Ja uutta on toki luvassa.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Tupac Amaru Shakur 16.6.1971-13.9.1996
Tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä kun eräs hiphopin suurimmista ikoneista poistui keskuudestamme. Tupac Shakur ammuttiin Las Vegasissa matkalla Mike Tysonin ottelun jatkoille. Murhaajista ei vielä tänäkään päivänä ole tietoa. Itä- ja länsirannikon sanaharkasta todennäköisesti alkanut murhaketju päättyi myöhemmin keväällä 1997 The Notorious B.I.G.:n murhaan Los Angelesissa.
Tupacia muistamme kuitenkin hänen taiteellisten kykyjensä ja antoisan elämänsä ansiosta. 15 vuotta on pitkä aika, mutta legenda elää ikuisesti. Rest in peace Pac.
maanantai 12. syyskuuta 2011
The Beatnuts klubikeikalle Suomeen 30.9.!
Legendaarinen The Beatnuts kokoonpano saapuu Suomeen ensimmäiselle klubikeikalleen syyskuun 30. päivänä. The Beatnuts esiintyy Kippis & Kulaus -klubin kaksivuotisjuhlissa Virgin Oil Companyssa, mukana menossa ovat myös Steen1, Jodarok ja DJ Ebou. Liput keikalle maksavat vain 12 euroa ennakkoon ja niitä saa Tiketistä. Kaikki paikalle!
perjantai 9. syyskuuta 2011
Kesän festariraportti!
Tänä vuonna tyydymme aikataulullisista ongelmista johtuen yhteen festariraporttiin, jossa käsittelemme kolmet kesän festarit, joissa Sokeriblogi oli tavalla tai toisella läsnä. Nämä festivaalit olivat Summer Up Lahdessa 8.-9.7., Flow Festival Helsingissä 12.-14.8. sekä Blockfest Tampereella 17.-18.8.
Ensimmäiseksi Lahden Summer Up festareiden kimppuun. Perinteiset hiphopfestivaalit järjestettiin siis jo yhdeksättä kertaa Lahden Mukkulanrannassa. Muutama vuosi sitten kaksi päiväiseksi muuttunut festivaali tarjosi erittäin laajan kattauksen Suomen hiphop ja reaggaemusiikin kärkiartisteja. Blogilaisia ehkä eniten tämän vuotisilla festivaaleilla kiinnosti perjantain tarjonta, johon kuului muun muassa Ruudolf, Teflon Brothers Jätkäjätkät sekä Raappana. Lauantain tarjonnasta kerrottakoon sen verran, että teinit ja teinimieliset saivat aimo annoksen halajamaansa musiikkia Lloyd Banksin vierailulla säväytettynä. Festivaalin tunnelma oli hyvä, niin kuin on ollut jo vuodesta toiseen. Samanhenkisten ihmisten kokoontuminen kuuntelemaan jokaiselle mieleistä musiikkia luo tietynlaista yhteisöllisyyden tunnetta ja Mukkulan-ranta tarjoaa tähän vielä loistavat kesäiset puitteet. Olisikin erittäin sääli, jos festivaali jouduttaisiin siirtämään muihin maisemiin. Järjestelyt festareilla olivat kohtalaiset, alueelle mennessä ja sieltä lähdettäessä joutui lähes aina jonottamaan ja saniteettitilat olivat erittäin festarimaiset. Myös anniskelualueella saattoi silloin tällöin jonottelemaan juomaa kohtuuttomiakin aikoja ja näin osa esityksistä jäi vähemmälle huomiolle. Tosin fiksuina festarin kävijöinä me bloggarit löysimme hiljaisemman tiskin ja hyödynsimme sen palveluja. Yleisöä tämän vuoden Summer Upit keräsivät järjestäjien mukaan 21000, mikä on huikea määrä. Välillä yleisömäärä myös näkyi ja tuntui, toisaalta siinä tilassa missä festareilla ollaan, väentungoksella ei hirveästi ollut merkitystä. Kaiken kaikkiaan festivaalit olivat menestyksekkäät. Lukuun ottamatta jatkobileitä, jonne ei päässyt, ellei lähtenyt ajoissa alueelta.
Seuraavaksi oli vuorossa Helsingin hipsterkansan Flow festivaalit, jonne Sokeriblogista lähdettiin hyvin yllättäen. Festivaalit ovat pysyneet jo vuosikausia Helsingin Suvilahdessa ja paikka todennäköisesti tulee pysymään samana. Artistikattaus oli niin rehevä ja laaja, ettei sitä tässä nyt sen enempää edes viitsitä käydä läpi, mutta mainittakoon, että toimitus kävi tarkistamassa vain ja ainoastaan seuraavat artistit MF Doom, MC Taakibörsta, Sly & Robbie, Kanye West ja Rudyn, Särren ja Jodan freestylet Carrollsin kulmalta. Siinäkin oli kolmelle oluen mautamalle päivälle hieman liikaa. Flow festareiden kävijöitä haittaa varmasti festivaaliväsymys, sillä jos on kiinnostunut indie/hipster suosikeista, joutuu jatkuvalla syötöllä juoksemaan lavalta toiselle kolme päivää putkeen. Ja väsyneitä hipstereitähän festareilla riitti, välillä jopa kyllästymiseen asti. Etenkin Taakibörstan keikalla meinasi itseään kunnioittavalta räppimieheltä hermot mennä, kun kolmemetriset liimaletit muka itseironisine viiksineen hyppivät eteen ja polkkatukilla varustetut punahuuliset perunasäkkinaiset esittivät viileää tietämättä keitä olivat tulleet katsomaan. Kaikesta tästä absurdiudesta huolimatta festarit olivat ihan mukava kokemus. Järjestelyt pelasivat, tilaa oli, välillä, siistiäkin oli ja vessoihin ei tarvinnut koskaan jonottaa. Ja sijaintihan näistä festivaaleista tekee erittäin hyvän. Eikä keikoissakaan ollut valittamista. MF Doom oli vakuuttava ja lunasti odotukset vetämällä ne kaksi biisiä, jotka allekirjoittaneen on häpeäkseen myönnettävä ainoastaan tunnistavansa herran tuotannosta. Taakibörsta oli yhtä kova, kuin 10 vuotta sitten ja uudet No Smoking Team kipaleet toimivat väenpaljoudesta, äänentoiston ja hipstereiden tehottomuudesta huolimatta. Sly & Robbie veti kohtuullisen keikan keskellä sunnuntaipäivää, jolloin olo ei yleisössä ollut vetävin. Kuitenkin reggaerenkutukset toimivat Suvilahden auringon paisteessa kuin voi leivän päällä. Sunnuntai-illan spektaakkelista vastasi kukas muukaan kuin Mr. West itse. Kanye oli ottanut mukaansa huikean määrän statisteja ja muuta poppoota show:nsa. Suurin miinus kuitenkin saattoi olla mahtispektaakkelin myöhästyminen lähes tunnilla ja suureleisyyden hukkuminen festarihälinään. Sunnuntaina ennen Kanyeta oli vielä mahdollisuus kuulla suomalaista freestylesyljentää Ruudolfin, Särren ja Jodarokin toimesta. Hyvin perinteistä kaavaa noudattanut freestyle upposi ainakin Sokeriblogin paikalla olleeseen toimitukseen. Kaiken kaikkiaan Flowkin tarjosi elämyksellisen ja tapahtumatäyteisen festivaaliviikonlopun, tosin kolme päivää festivaalimeininkiä alkaa jo tässä iässä olla piirun verran liikaa.
Kesän viimeiset festivaalit olivat Tampereella järjestetyt kaksipäiväiset Blockfestit. Allekirjoittanut oli festivaaleilla nyt kolmatta kertaa ja Blocfestit yhdessä Summer Upien kanssa, ovatkin syrjäyttäneet Pipefestin festarikesässä ylivoimaisesti. Blockfestit järjestettiin siis Tampereella Pakkahuoneen aukiolla, Pakkahuoneella ja Klubilla. Tosin varsinaiset esiintyjät nähtiin Pakkahuoneen aukion päälavalla sekä Pakkahuoneen puolella pienemmällä sisäalueella. Täksi vuodeksi festivaaleille oli järjestetty myös runsaasti oheistoimintaa ja varsinaisen esiintymislavan sijaitessa ulkona, sisätiloissa toimikin eräänlainen Street market, jossa myytiin kaikenlaista rojua nuorten hiphopin ystävien tarpeisiin. Esiintyjinä festivaaleilla olivat lähes kaikki suomalaisen hiphopmusiikin kärkinimet höystettynä muutamilla suomireggae artisteilla, kuten Raappanalla ja Jukka Pojalla. Myös ulkomaalaisia nimiä, kuten Bun B ja Looptroop Rockers nähtiin lavalla. Festivaalien pääesiintyjäksi kaavailtu Cam’ron sen sijaan, perinteiseen Dipset-tyyliin, jätti saapumatta lauantain keikalleen. Myös Blockfesteillä nähtiin suomihiphopin comeback Seremoniamestarin eli Seren esiintyessä Kalevan Komitean mukana. Ulkomaan vieraat tarjosivat yleisölle ehkä festivaalien parasta antia, vaikka Looptroop Rockersin jälkeen lavalle noussutta JVG:tä yleisö alkoikin huutaa jo ruotsalaisvieraiden encoren aikana. Lauantain keikkojen seuraaminen jäikin allekirjoittaneelta siihen. Perjantaina Bun B näytti miten etelän miehet rokkaavat ja keikka olikin festivaalien parasta antia. Pari vuotta sitten Suomessa vieraillut Bun B sai nuoremmankin yleisön mukaansa, vaikka selkeästi huomasi, ettei suurin osa yleisöstä ollut herrasta koskaan kuullutkaan. Järjestelyt festivaaleilla pelasivat parhaiten koko kesän läpi käydystä festarikattauksesta. Tilat olivat hyvät, ongelmilta vältyttiin, toisin kuin Aamulehti on väittänyt, ja meno oli hyvän tuulista. Ainoana miinuksena festivaaleille on jälleen kerran mainittava jatkobileet. Jo pelkkä jonotus olisi saanut sapen kiehumaan, jos sitä olisi tänä vuonna joutunut harrastamaan, saati sitten ”muotideejiiden” soittama tekno hiphopfestivaalien jatkoilla. Onneksi myös vanhempaa kuulijakuntaa oli ajateltu ja Hotelli Ilveksen Amarillon puolella saatiin fiilistellä hieman rennommissa tunnelmissa. Kokonaisuudessaan Blockfestit tarjosivat jälleen kerran festivaalielämyksen, josta pystyi nauttimaan täysin siemauksin ja erityisesti korostus sanalla siemaus.
Ensi vuonna taas uudet festarit ja uutta raporttia! Seuratkaa kuitenkin blogia myös muulloin.
Ensimmäiseksi Lahden Summer Up festareiden kimppuun. Perinteiset hiphopfestivaalit järjestettiin siis jo yhdeksättä kertaa Lahden Mukkulanrannassa. Muutama vuosi sitten kaksi päiväiseksi muuttunut festivaali tarjosi erittäin laajan kattauksen Suomen hiphop ja reaggaemusiikin kärkiartisteja. Blogilaisia ehkä eniten tämän vuotisilla festivaaleilla kiinnosti perjantain tarjonta, johon kuului muun muassa Ruudolf, Teflon Brothers Jätkäjätkät sekä Raappana. Lauantain tarjonnasta kerrottakoon sen verran, että teinit ja teinimieliset saivat aimo annoksen halajamaansa musiikkia Lloyd Banksin vierailulla säväytettynä. Festivaalin tunnelma oli hyvä, niin kuin on ollut jo vuodesta toiseen. Samanhenkisten ihmisten kokoontuminen kuuntelemaan jokaiselle mieleistä musiikkia luo tietynlaista yhteisöllisyyden tunnetta ja Mukkulan-ranta tarjoaa tähän vielä loistavat kesäiset puitteet. Olisikin erittäin sääli, jos festivaali jouduttaisiin siirtämään muihin maisemiin. Järjestelyt festareilla olivat kohtalaiset, alueelle mennessä ja sieltä lähdettäessä joutui lähes aina jonottamaan ja saniteettitilat olivat erittäin festarimaiset. Myös anniskelualueella saattoi silloin tällöin jonottelemaan juomaa kohtuuttomiakin aikoja ja näin osa esityksistä jäi vähemmälle huomiolle. Tosin fiksuina festarin kävijöinä me bloggarit löysimme hiljaisemman tiskin ja hyödynsimme sen palveluja. Yleisöä tämän vuoden Summer Upit keräsivät järjestäjien mukaan 21000, mikä on huikea määrä. Välillä yleisömäärä myös näkyi ja tuntui, toisaalta siinä tilassa missä festareilla ollaan, väentungoksella ei hirveästi ollut merkitystä. Kaiken kaikkiaan festivaalit olivat menestyksekkäät. Lukuun ottamatta jatkobileitä, jonne ei päässyt, ellei lähtenyt ajoissa alueelta.
Seuraavaksi oli vuorossa Helsingin hipsterkansan Flow festivaalit, jonne Sokeriblogista lähdettiin hyvin yllättäen. Festivaalit ovat pysyneet jo vuosikausia Helsingin Suvilahdessa ja paikka todennäköisesti tulee pysymään samana. Artistikattaus oli niin rehevä ja laaja, ettei sitä tässä nyt sen enempää edes viitsitä käydä läpi, mutta mainittakoon, että toimitus kävi tarkistamassa vain ja ainoastaan seuraavat artistit MF Doom, MC Taakibörsta, Sly & Robbie, Kanye West ja Rudyn, Särren ja Jodan freestylet Carrollsin kulmalta. Siinäkin oli kolmelle oluen mautamalle päivälle hieman liikaa. Flow festareiden kävijöitä haittaa varmasti festivaaliväsymys, sillä jos on kiinnostunut indie/hipster suosikeista, joutuu jatkuvalla syötöllä juoksemaan lavalta toiselle kolme päivää putkeen. Ja väsyneitä hipstereitähän festareilla riitti, välillä jopa kyllästymiseen asti. Etenkin Taakibörstan keikalla meinasi itseään kunnioittavalta räppimieheltä hermot mennä, kun kolmemetriset liimaletit muka itseironisine viiksineen hyppivät eteen ja polkkatukilla varustetut punahuuliset perunasäkkinaiset esittivät viileää tietämättä keitä olivat tulleet katsomaan. Kaikesta tästä absurdiudesta huolimatta festarit olivat ihan mukava kokemus. Järjestelyt pelasivat, tilaa oli, välillä, siistiäkin oli ja vessoihin ei tarvinnut koskaan jonottaa. Ja sijaintihan näistä festivaaleista tekee erittäin hyvän. Eikä keikoissakaan ollut valittamista. MF Doom oli vakuuttava ja lunasti odotukset vetämällä ne kaksi biisiä, jotka allekirjoittaneen on häpeäkseen myönnettävä ainoastaan tunnistavansa herran tuotannosta. Taakibörsta oli yhtä kova, kuin 10 vuotta sitten ja uudet No Smoking Team kipaleet toimivat väenpaljoudesta, äänentoiston ja hipstereiden tehottomuudesta huolimatta. Sly & Robbie veti kohtuullisen keikan keskellä sunnuntaipäivää, jolloin olo ei yleisössä ollut vetävin. Kuitenkin reggaerenkutukset toimivat Suvilahden auringon paisteessa kuin voi leivän päällä. Sunnuntai-illan spektaakkelista vastasi kukas muukaan kuin Mr. West itse. Kanye oli ottanut mukaansa huikean määrän statisteja ja muuta poppoota show:nsa. Suurin miinus kuitenkin saattoi olla mahtispektaakkelin myöhästyminen lähes tunnilla ja suureleisyyden hukkuminen festarihälinään. Sunnuntaina ennen Kanyeta oli vielä mahdollisuus kuulla suomalaista freestylesyljentää Ruudolfin, Särren ja Jodarokin toimesta. Hyvin perinteistä kaavaa noudattanut freestyle upposi ainakin Sokeriblogin paikalla olleeseen toimitukseen. Kaiken kaikkiaan Flowkin tarjosi elämyksellisen ja tapahtumatäyteisen festivaaliviikonlopun, tosin kolme päivää festivaalimeininkiä alkaa jo tässä iässä olla piirun verran liikaa.
Kesän viimeiset festivaalit olivat Tampereella järjestetyt kaksipäiväiset Blockfestit. Allekirjoittanut oli festivaaleilla nyt kolmatta kertaa ja Blocfestit yhdessä Summer Upien kanssa, ovatkin syrjäyttäneet Pipefestin festarikesässä ylivoimaisesti. Blockfestit järjestettiin siis Tampereella Pakkahuoneen aukiolla, Pakkahuoneella ja Klubilla. Tosin varsinaiset esiintyjät nähtiin Pakkahuoneen aukion päälavalla sekä Pakkahuoneen puolella pienemmällä sisäalueella. Täksi vuodeksi festivaaleille oli järjestetty myös runsaasti oheistoimintaa ja varsinaisen esiintymislavan sijaitessa ulkona, sisätiloissa toimikin eräänlainen Street market, jossa myytiin kaikenlaista rojua nuorten hiphopin ystävien tarpeisiin. Esiintyjinä festivaaleilla olivat lähes kaikki suomalaisen hiphopmusiikin kärkinimet höystettynä muutamilla suomireggae artisteilla, kuten Raappanalla ja Jukka Pojalla. Myös ulkomaalaisia nimiä, kuten Bun B ja Looptroop Rockers nähtiin lavalla. Festivaalien pääesiintyjäksi kaavailtu Cam’ron sen sijaan, perinteiseen Dipset-tyyliin, jätti saapumatta lauantain keikalleen. Myös Blockfesteillä nähtiin suomihiphopin comeback Seremoniamestarin eli Seren esiintyessä Kalevan Komitean mukana. Ulkomaan vieraat tarjosivat yleisölle ehkä festivaalien parasta antia, vaikka Looptroop Rockersin jälkeen lavalle noussutta JVG:tä yleisö alkoikin huutaa jo ruotsalaisvieraiden encoren aikana. Lauantain keikkojen seuraaminen jäikin allekirjoittaneelta siihen. Perjantaina Bun B näytti miten etelän miehet rokkaavat ja keikka olikin festivaalien parasta antia. Pari vuotta sitten Suomessa vieraillut Bun B sai nuoremmankin yleisön mukaansa, vaikka selkeästi huomasi, ettei suurin osa yleisöstä ollut herrasta koskaan kuullutkaan. Järjestelyt festivaaleilla pelasivat parhaiten koko kesän läpi käydystä festarikattauksesta. Tilat olivat hyvät, ongelmilta vältyttiin, toisin kuin Aamulehti on väittänyt, ja meno oli hyvän tuulista. Ainoana miinuksena festivaaleille on jälleen kerran mainittava jatkobileet. Jo pelkkä jonotus olisi saanut sapen kiehumaan, jos sitä olisi tänä vuonna joutunut harrastamaan, saati sitten ”muotideejiiden” soittama tekno hiphopfestivaalien jatkoilla. Onneksi myös vanhempaa kuulijakuntaa oli ajateltu ja Hotelli Ilveksen Amarillon puolella saatiin fiilistellä hieman rennommissa tunnelmissa. Kokonaisuudessaan Blockfestit tarjosivat jälleen kerran festivaalielämyksen, josta pystyi nauttimaan täysin siemauksin ja erityisesti korostus sanalla siemaus.Ensi vuonna taas uudet festarit ja uutta raporttia! Seuratkaa kuitenkin blogia myös muulloin.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Viikon klassikko: Bone Thugs-n-Harmony - Tha Crossroads
Viikon klassikko on ehkä yksi suurimpia hiphopkappaleita koskaan. Bone Thugs-n-Harmonyn repaleisen uran ehdoton tähtihetki on albumi E. 1999 Eternal sekä single "Tha Crossroads", joista jälkimmäinen toi yhtyeelle myös grammypalkinnon. Hurjan suosion siivittämänä "Tha Crossroads" myi Yhdysvalloissa yli 2 miljoonaa kappaletta, joka on huikea määrä mille tahansa kappaleelle. Singlen menestyksen myötä myös kyseistä kappaletta aiemmin sisältämätön albumi on myynyt jo lähes 20 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. "Tha Crossroads" voidaankin pitää yhtenä kaikkien aikojen menestyksekkäimpänä hiphopkappaleena koskaan. Erinäisten erimielisyyksien johdosta Bone Thugs-n-Harmony on hajonnut palannut yhteen vuosien saatossa useamman kerran ja viimeisin hajoaminen ja kuulemma lopullinen tapahtui tänä keväänä Krayzie Bonen ja Wish Bonen jäetettyä vain vuotta aikaisemmin uudelleen kasattu yhtye. Muut jäljelle jääneet jäsenet ovat Layzie Bone, Bizzy Bone sekä Flesh-n-Bone. Mutta pitemmittä puheitta nauttikaa hiphopklassikosta!
tiistai 6. syyskuuta 2011
Räptähtiä tulossa Suomeen!!
Sokeriblogin keikkailupäivitys kertoo tänään 6.9., että Suomeen ja erityisesti Helsinkiin on saapumassa tämän viikon perjantaina länsirannikon legenda ja tv-hahmo Xzibit. Xzibit esiintyy Helsingin The Circuksessa siis 9.9. ja liput keikalle kustantavat ennakkoon vain 15 euroa! Monessa sopassa keitetty Xzibit lienee keikkaillut aikaisemminkin Suomen kamaralla, mutta tästä ei bloggaajilla ole varmaa tietoa. Lippuja voi etukäteen kalastella LiveNationin sivuilta tai Tiketistä.Launtaina (8.9.) The Cirkuksessa olisi tarjolla ruotsinkielestä pitäville tai sitä ymmärtäville pitkään odotettu artistivieras naapurimaasta, nimittäin legendaarinen Petter! Keikan hehkua saattaa hieman heikentää se, että kyseessä taitaa olla yhteiskeikka Fintelligens poppoon kanssa. Ja mukana menossa ovat tietenkin Timo Pieni Huijaus sekä Redrama. Liput keikalle kustantavat etukäteen Tiketistä 18 ja ovelta 20 euroa. Lisää infoa Tiketin sivuilta.
Myös toinen ja vielä legendaarisempi länsirannikon kasvatti DJ Quik astelee Virgin Oil Companyn lavalle 25.9. Westcoast saundien taustalta löytyvä Quik on melkein äskettäin julkaissut uusimman levynsä The Book Of David ja tämän lisäksi vaikuttaa edelleen kovasti eri räppäreiden tuotantopuolella. DJ Quik siis Helsingin Virgin Oil Companyssa sunnuntaina 25.9. ja liput keikalle 20€ Tiketistä. Olkaa paikalla!
Tilaa:
Kommentit (Atom)