Kiitokset kaikille blogia seuranneille ja toivottavasti viihdytte seurassamme jatkossakin. Lupaamme tuoda blogiin hieman uudistuksia ja myös kahden vuoden taipaleen kunniaksi on loppuvuoden aikana luvassa pientä spesiaalia teille kaikille!
Dr. Dre all day! Sokeriblogissa jatketaan klassikoiden parissa hamaan loppuun asti. Tällä viikolla on jälleen vuorossa klassikkoa länsirannikolta ja jo kolmas klassikko ystävältämme herra Tohtorilta sekä toinen hänen ystävältään Jääkuutiolta. Nämä kovan luokan kaverit tuskin esittelyjä enää kaipaavat, mutta jos siltä tuntuu kannattaa selata blogissamme ajassa taaksepäin. Ja taaksepäin onkin mentävä, sillä blogia on pidetty jo kaksi vuotta! Tosin päivälleen kaksi vuotta tulee vasta huomenna (27.10.) täyteen. Näiden juhlien kunniaksi siis tämä klassikko näiltä kahdelta hiphoplegendalta. Pysykää seurassamme vielä seuraavatkin kaksi vuotta!
MC Eiht on räppäri sekä näyttelijä. Monet hiphoppäät saattavat tunnistaa herran läpimurtoelokuvastaan Menace II Society (suomennos oli kirjoitushetkellä kadoksissa). Samaisen elokuvan soundtrackille Compton's Most Wantedista tuttu mies teki myös läpimurto soolosinglensä. "Streiht Up Menace" menestyi niin hyvin, että herra pääsi hetkessä hiphoplegendojen, tai ainakin länsirannikon legendojen, joukkoon. Ura Compton's Most Wantedin kanssa sai kuitenkin hetkeksi vielä jatkoa, kunnes sitten 90-luvun loppupuoliskolla MC Eiht siirtyi pääasiallisesti soolouralle, joka jatkuu edelleen.
Tha Dogg Pound on eräs länsirannikon G-Funk ilmiön keskeisimpiä yhtyeitä. Dat Nigga Daz ja Kurupt muodostavat yhtyeen rungon, mutta mukana häsläämässä ovat piipahtaneet sellaiset nimet, kuten Snoop Dogg, Nate Dogg, Warren G, Lady Of Rage, RBX, Lil ½ Dead sekä monia muita länsirannikon hemmoja. Tha Dogg Pound julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1995. Dogg Food levy saavutti huikeaa menestystä Snoop Doggin ja Dr. Dren esimerkkien perässä. Death Row Recordsin alamäestä johtuen Tha Dogg Poundin levy jäi kuitenkin pitkäksi aikaa yhtyeen viimeiseksi ja kokonaisuudessaan levy-yhtiön yhdeksi viimeisistä G-Funk levytyksistä. Viikon klassikoksi on valittu Tha Dogg Poundin legendaarinen "New York, New York", jolla vierailee itse Snoop Dogg. Eastcoast/Westcoast -biiffin ytimessä julkaistu kappale ja erityisesti video vinoilevat itärannikon räptähdille ja tästä syystä kappale nousikin kyseisen biiffin symboliksi. Myöhemmin Tha Dogg Pound on julkaissut erinäisiä albumeita, joista suurinta menestystä on nauttinut Cali Iz Active, joka julkaistiin vuonna 2006. Edelleen musiikin parissa kovasti työskentelevältä duolta onkin odotettavissa vielä tulevaisuudessakin lisää materiaali.
Koska Sokeriblogissa arvostetaan todellisia hiphopklassikoita on tällä viikolla klassikkovuorossa Geto Boysissa uransa alaoittanut Scarface. Scarface murtautui hiphopskeneen siis edellä mainitun yhtyeen riveistä, mutta pikaisesti riuhtaisi hyvin menestyksekkäälle soolouralle. Herran uran merkkipaaluiksi voidaan luokitella ensimmäinen sooloalbumi Mr. Scarface Is Back, seuraava menestys albumi The Diary, ensimmäinen Billboardin albumilistan ykkönen The Untouchable sekä viimeiseksi jättimenestykseksi jäänyt albumi The Fix. Myös myöhemmät albumit ovat edellä mainittujen lisäksi keränneet ylistystä niin kriitikoilta, kuin musiikinkuluttajiltakin. Toistaiseksi herra Scarface jatkaa vuoden 2010 lopetuspäätöstään, mutta niinkuin tiedämme, mikään ei välttämättä ole lopullista. Tämän viikkoinen klassikko on valittu herran kolmannelta levyltä The Diary vuodelta 1994. Kyseessä on kulttimaineeseen noussut, Mr. Scarfacen ensimmäinen suurhitti "I Seen A Man Die" tai Yhdysvaltalaisen sensuurikoneiston muuttamana "I Never Seen A Man Cry". Annetaan kappaleen puhua puolestaan.